Hypopressive vei sydämeni

Onpa ollut haipakka viikko! Tarkoitukseni oli tulostaa tuntojani pikkulapsiarjen aiheuttamasta väsymyksestä ja kertoa muutamia selviytymisstrategioita, mutta sitten ilmenikin, että väsymys johtui päälle pamahtaneesta kesäisestä nuhakuumeesta. Koska  siis kuka työnarkomaanin taipumuksilla kirottu tunnollinen tyttö muka selviäisi ensimmäisestä viikostaan täysipäiväisenä yrittäjänä tulematta kipeäksi. Onneksi voimakkaasti stressiin reagoiva kroppani osaa myös skarpata tarvittaessa, ja onnistuin keräilemään itseni kasaan kauan odottamaani Low Pressure Fitness -hypopressive -ohjaajakoulutukseen.

Processed with VSCO with  preset

Kirjoitin aikaisemmin omista ongelmistani keskivartalon treenaamisessa synnytyksen jälkeen. Koska hyvä keskivartalon tuki on oikeastaan koko tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvoinnin perusta, aloin alkuvuodesta olla todella huolissani omasta tilanteestani. Vaikka synnytyksestä oli jo lähemmäs vuosi, ja vatsalihasten väliin ei enää saanut sormia tungettua, eivät perinteiset core-treeni tuntuneet edelleenkään hyvältä. Ajattelin pitkään, että kysymys on vain harjoituksen puutteesta. Raskauksien välissä en juuri treenannut vatsalihaksiani, sillä pelkäsin liian varhaisen harjoittelun aloittamisen tekevän lisää hallaa sektion runtelemalle keskikropalleni. Koska takana oli melkein kolme vuotta ilman ensimmäistäkään vatsarutistusta, ajattelin, että ikävä tunne vatsalihasliikkeitä tehdessä kuuluu asiaan. Se, että pystyin kivuista huolimatta tekemään vatsarutistuksia laajallakin liikeradalla, oli mielestäni vain merkki, että tätä lajia pitäisi treenata lisää.

Ja sitten uutisia: Jos joku lihaskuntoliike tuntuu kerta toisensa jälkeen todella epämiellyttävältä ja kivuliaalta, jääräpäisen treenaamisen sijasta kannattaisi harkita kivun syyn selvittämistä. En eri asia treenata niin kovaa, että lihaksia polttelee ja mukavuusalue jää kauas taakse, kuin treenata niin, että vahingoittaa omaa kroppaansa. Lihaskuntotreenissä on kahdenlaista kipua: Sellaista no pain, no gain -tyyppistä kipua, joka kertoo treenejä seuraavana päivänä, että harjoitus on mennyt oikeaan osoitteeseen. Ja sitten on sellaista kipua, joka on varoitusmerkki, merkki siitä, että liikerata on väärä, vastus on väärä, tekniikka on väärä, tämä treeni ei sovi juuri minun kropalleni.

Oman keskivartalotreenini ahaa-elämys löytyi Äiti jumppaa -blogin core-postauksesta. Mammanen mainitsi ohimennen hypopressive-tekniikan, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Aloin tutustua aiheeseen, kävin alkeiskurssilla, ja yhtäkkiä silmieni edessä aukeni paitsi uusi tapa treenata keskivartaloa, myös ihan uusi tapa suhtautua keskivartalotreeniin.

Vatsarutistukset eivät nimittäin ole avain autuuteen, jos tavoitteena ei ole erottuva pyykkilauta vaan hyvä keskivartalon tuki. Rutistuksilla saattaa jopa olla haittavaikutuksia, joita erottuvat palikat eivät kompensoi. Lisäksi on noin tuhat tapaa tehdä vatsarutistus väärin, niin että siinä rikkoo itsensä. Oikeastaan ensimmäinen asia, joka hypopressive-alkeiskurssilla nostettiin esiin oli: Tarvitseeko sinun tehdä istumaannousuja? Tarvitsetko normaalissa arkielämässä kykyä tempaista itsesi nopeasti maasta ylös suorilla vatsalihaksilla? Jos et satu olemaan esimerkiksi ammattilaisjalkapalloilija tai vastaava, vastaus on todennäköisesti ei. On sitten asia ihan erikseen, jos istumaannousuja treenaa nimenomaan erottuvien vatsalihasten takia.

Oma vaatimaton core-treenitavoitteeni on muotoa hyvä tuki, hyvä perusta muulle treenille, hyvä ryhti, kyky aivastaa pissimättä housuihin. Tätä tavoitetta silmällä pitäen hyporessive on kaikin puolin sopiva treenitekniikka. Harjoittelin tekniikkaa alkeiskurssin jälkeen omin voimin, ja innostuin puuhasta niin, että lähdin itsekin ohjaajakoulutukseen.

Tulen jatkossa kirjoittelemaan paljon uudesta core-treenirakkaudestani ja kertomaan hypopressive-tekniikasta lisää, mutta nyt jään fiilistelemään uusia (kuvassakin näkyviä) treenivaatteitani. Jos olet joskus kokenut sen tunteen, kun vuosien ja vuosien jälkeen pystyt vihdoin kävelemään sisään tavalliseen kauppaan, joka myy vaatteita tavallisella mitoituksella, ja löydät itsellesi sopivat vaatteet, minun ei tarvitse kertoa, miltä se tuntuu. Jos sinulla ei tätä kokemusta ole, en valitettavasti pysty sanoittamaan sitä niin, että tekisin sille oikeutta.

2 thoughts on “Hypopressive vei sydämeni

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s